Raskausviikko 38

Tällä viikolla olimme vielä yhden yön poissa kotoa sukuloimassa. Tämä vähän jännitti, mutta toisaalta olimme täysin sivistyksen parissa ja synnytyksen käynnistyessä olisimme voineet joka lähteä ajamaan kotiin päin tai sitten synnyttää paikallisessa sairaalassa. Ainoa merkki synnytyksen lähestymisestä tällä viikolla oli limatulpan irtoaminen pikkuhiljaa. tosin sekin taisi olla aiemman sisätutkimuksen jälkimaininkeja.

Olo kyllä muuttui tässä vaiheessa selvästi tukalammaksi. Hyvää asentoa oli aina vain vaikeampi löytää ja hengenahdistus pakotti nousemaan öisin sängystä. Tästä johtuen tuli ensimmäinen "Haluan tämän vauvan ulos nyt heti!"-fiiliskin koettua. Tähän asti olin kyllä tiedostanut synnytyksen läheisyyden, mutta samalla tuntui, etten ollut vielä ihan valmis siihen. Ihmeempiä supisteluja ei kuitenkaan tuntunut. Aloinkin tuon sukulointireissun jälkeen juomaan vadelmanlehtiteetä :)

Raskausviikot 36-37

Nämä viikot alkoivat jo tuoda mieleen pientä synnytystä edeltävää jännitystä. Tieto siitä, että vauva oli valmis tulemaan tavallaan rentoutti sen suhteen, ettei ennenaikaista synnytystä tai supistuksia enää tarvinnut pelätä vaan tuntemuksia koki mielenkiinnolla. Tähän asti supistukset olivat olleet pääsääntöisesti kivuttomia, kohdun kovettavia harjoitussupistuksia, mutta yhtenä iltana koin myös yhden kivuliaan napakan oloisen supistuksen, joka myös kovetti kohdun.
Viikolla 36 oli neuvolalääkäri jossa tarkistettiin tarjontaa ja kohdunsuuta. Siinä näkyi jo hieman kohdunsuun avautumista ja vauva oli mallikkaasti pää alaspäin.

Näillä viikolla sain myös terveydenhoitajalta lähetteen kokoarvioon, kun sf-mitta oli aavistuksen iso. Arviossa todettiin vauva n. 3.5kiloiseksi viikolla 37 eli ei kuitenkaan pelkoa mistään jättivauvasta :) Kokoarvion yhteydessä tehdyn sisätutkimuksen jälkeen tulinkin todella kipeäksi lantion ja selän alueelta, enkä pystynyt oikein kävelemäänkään eli taas ilmeisesti jonkinlainen uusi supistuskokemus.. Nämä tuntemukset menivät kuitenkin ohi seuraavaksi päiväksi.

Vointi muuten oli suhteellinen tasainen. Lonkan ja lantion alueen kivut jatkuivat edelleen ja inhottava uusi vaiva oli hengenahdistus joka esti välillä nukkumisen yhdessä supistelun kanssa. Viimeisiä hankintoja vielä tehtiin ja yritin jaksaa vielä järjestellä kotiakin vaihtelevalla menestyksellä.

Raskausviikot 33-35

Viikolla 33 alkoi tuntua siltä, että hyvää nukkuma-asentoa ei enää öisin löytynyt ja väsymys ja kivut alkoivat olla sitä luokkaa, ettei töihin enää olisi jaksanut mennä vaan pelkkä ajatuskin lähinnä itketti aamuisin. Jalat myös välillä kantoivat varsin huonosti kun oikeassa lonkassa olleen kivun lisäksi vauvan pää painoi alas ajoittain ja iskiasvaivaakin alkoi olla. Jäin siis sairaslomalle äitiyslomaan asti, jonka alkuun siis oli enää pari viikkoa. Päätöksen jälkeen tuntuikin siltä että oli korkea aika, koska sain myös rytmihäiriöepisodin, joka tosin jäi sitten yhteen kertaan. Myös hengenahdistus taas paheni.

Se, ettei töihin tarvinnut enää raahautua, kuitenkin helpotti. Ei tarvinnut enää yökausia tuskailla aamuheräämisiä, eikä töissä jaksamista. Kivutkin helpottivat, kun sai levätä. Tosin luonteeni ei ehkä varsinkaan alkuun antanut periksi riittävää lepoa, vaan aika kului rästihommien parissa kotona. Etukäteen ajattelin, että aikaa olisi vaikea saada kulumaan, mutta päiväthän kuluivat kuin siivillä ja työpaikkaa ei enää viikon jälkeen muistanutkaan. Raskaushormonit ovat ihmeellinen asia.. Pikkuhiljaa myös ajatus siitä, että vauva on tähän talouteen saapumassa, alkoi saavuttaa minunkin aivoni ihan tosissaan..

Raskausviikot 28-32

Näillä viikoilla vatsa kasvoi todella paljon ja hengenahdistusta alkoi olla varsinkin isompien aterioiden jälkeen. Liitoskivut myös jatkuivat. Viikot 30 ja 31 oli lomalla töistä, mikä varmaan mahdollisti vielä sen, että jaksoin jatkaa töitä. Jotenkin loman aikana aivot kuitenkin jo hassusti siirtyivät vauva-tilaan ja henkisesti tuntui todella erikoiselta palata vielä töihin. Vointi kuitenkin oli ihan kohtalaisen hyvä kivut poislukien. Väsymys mielestäni väheni aiemmasta.

Lomalla teimme reissun Tallinnaan, missä jaksoin vielä hyvin kävelläkin, kun välillä lepäsikin. Ohjelmaan kuului Tallinan eläintarhaa ja kasvitieteellistä puutarhaa normaalin vanhan kaupungin kiertelyn lisäksi.

Raskausviikot 19-27

2. kolmannes meni pitkälti sitä keskiraskauden hehkua ja tarmokkuutta odotellessa. Lopulta jouduin toteamaan, että eipä vaan tainnut olla mun juttu.

Vaivana alkoivat lisääntyvässä määrin olla liitoskivut, pahiten kipeytyi oikea lonkka. Lisäksi alavatsakipuja oli varsinkin ilta-aikaan. Käytin tukivyötä ja aloin taas joogata kipujen salliessa. Yogaialla alkoi onneksi lempiohjaajani vetämänä äitiysjooga. Jooga tuntui vähän jopa auttavan kipuihin tai ainakin joogan jälkeen seuraava päivä oli usein parempi. Kivut muutenkin vaihtelivat todella paljon. Yhden huonon viikon jälkeen aloin jo vääntämään itkua, että joudun jo sairaslomalle, mutta sitten seuraavalla viikolla ei ollutkaan taas mitään kipuja.

Toinen ongelma oli kova väsymys. Väsymys oli paljon pahempaa kuin ensimmäisellä kolmanneksella. Se liittyi varmaan suurelta osin hemoglobiinin laskuun ja toisaalta unettomuuteen. Hemoglobiini asettui itselläni 120 paikkeille, joka kaiketi on raskaana olevalle varsin erinomainen. Minulla kuitenkin on hb ollut yleensä lähempänä 150, joten lasku tuntui voinnissa. Yöt nukuin myös huonosti. Jotenkin tuntui että aistit herkistyivät siten, että heräsin pieninpäänkin ääneen ns. hiuksenkin putoamiseen lattialle. Yleensä sain iltayöstä nukuttua, mutta pahimmillaan heräsin jo klo 2-3 saamatta enää unta. Töissä kävin kuitenkin koko ajan, yhtään sairaslomapäivää ei ollut tähän mennessä raskausaikana kertynyt.

Rakenneultra

Jännittävääkin jännittävämpi rakenneultra tehtiin meille viikoilla 20+4. Jotenkin tähän menessä olin jo tottunut raskauteen ja liikkeitäkin tuntui, joten suurimmat pelot olivat haihtuneet ainakin sen suhteen, onko vauva hengissä. Toki edelleen olin varautunut ja erilaiset rakennepoikkeavuudet risteilivät mielessä. Myös sukupuoliasia toki mietitytti, vaikkakin jotenkin varma olo tytön suhteen olikin.

Itse ultra toteutettiin vatsan päältä naistenklinikalla. Vauva oli todella rauhallinen ja kaikki saatiin kerralla tutkittua ja näkyvyys oli hyvä. Ultraaja kertoi koko ajan, mitä ruudulla näkyi ja mitä sieltä katsottiin. Oli kiehtovaa nähdä niin tarkasti esimerkiksi sydämen lokerot ja suuret suonet ja tuli itsellekin luottavainen olo. Kaikki siis oli niinkuin pitääkin, eikä kontrolliultrakäyntejä tullut minkään asian suhteen. Painoarvioksi tuli 390g.

Lopuksi kätilö kysyi, halutaanko tietää sukupuoli. Ultrassa näkyi selvästi poikavauva. Pakko myöntää, että päällimmäisenä tunteena oli pettymys. Olin itselleni todella vihainen näistä tunteista. Siis minä, jolla raskautuminen oli kestänyt vuosikausia ja keskenmenokin takana ja nyt olisi terve vauva tulossa olin pettynyt lapsen sukupuoleen. Tätä tunnemylläkkää kesti ehkä viikon verran, jonka jälkeen tunteet tasaantuivat ja poikavauva alkoi tuntua pikkuhiljaa luontevalta asialta.

Raskausviikot 13-18

Pahoinvointini jatkui viikkoon 18 asti ja olo oli muutenkin kuin ensimmäisellä kolmanneksella. Pahoinvointi tosin muutti hieman muotoaan muuttuen pidempiaikaisesta kuvotuksesta pikemminkin pulauttelun iltaisin. Oksennus tuli jopa helpommin kuin alussa, mutta olo helpottui aina heti sen jälkeen, eikä pahoinvoinnin tunteessa tarvinnut kärvistellä.

Viikolla 15 oli neuvolääkäri, jossa kaikki oli hyvin ja pääsin taas pikaisesti kurkkaamaan vauvaa ultrassa. Doppler myös tuli hankittua, kun varmoja liikkeitä en tuntenut. Sydänääniä tulikin kuunneltua lähes joka ilta kotosalla.

Ehkä jännintä tällä ajanjaksolla oli raskaudesta kertominen. Uutinen tuli varmasti monelle hiukan yllätyksenä, kun meillä on jo molemmilla tätä ikää ja toisaalta olemme olleet jo 13 vuotta naimisissa niin joitakin mahdollisesti ihmetytti, että miksi vasta nyt. Uteluja ei ihan hirveästi asiaan liittyen tullut, lähinnä kysyttiin oliko vauva pitkään odotettu ja toivottu ja juuri sitähän se oli. Töissä ahdistusta herätti lähinnä tuleva äitiyslomani ja hetken tunsin itseni jopa vähän korvaamattomaksi, mutta tilanne sitten tasaantui :)