Raskausviikko 12

Vihdoin koitti maaginen 12 raskausviikko ja NT-ultra. Viime raskaudessa aloin vuotaa verta juurikin 12+0 eli sikälikin taas oli huolen aihetta. Vointi oli taas huonompi kuin kahtena edellisenä viikkona pahoinvoinnin suhteen. Pahoinvointi palasi tosin hieman erilaisen kuin alkuraskaudessa. Nyt se oli enemmän sellaista närästyksen tuntuista ja johti myös pulautteluun iltaisin hampaiden pesun aikaan.

Ultrassa todettiin taas kerran kaiken olevan hyvin ja laskettu aika taas aikaistui hieman aiemmasta eli vauva oli hyvin kasvanut. Niskaturvotus oli normaali ja riskit jäivät ikääni nähden paljon pienemmiksi, kuin olisi olettanut. Vauva näytti päällisin puolin muutenkin hyvältä.

Oman mausteensa ultraan toi vauvan yhteistyökyvyttömyys. Ensimmäisillä ruudulle piirtyvillä kuvilla nähtiin hyvin vilkkaasti touhuileva sikiö, mutta sitten hän löysi hyvän asennon ja nukahti, eikä enää liikkunut kätilön toivomalla tavalla. Yritin sitten herätellä vauvaa lantiotani ravistelemalla ja kätilökin heilutteli vatsaani ultra-anturin kanssa, jolloin vauva lopulta kääntyi sen verran, että niskaturvotuksen mittaus onnistui..

Ultran jälkeen aloin pikkuhiljaa kertoa asiasta ihmisille työpaikalla ja muutenkin. Itsekin uskalsin vähitellen alkaa luottamaan raskauden jatkumiseen ja siihen, että meille taitaa olla oikeasti vauva tulossa.

Raskausviikot 10-11

Nämä viikot olivat vähän paremman voinnin aikaa. Toki yökötystä oli jonkin verran, mutta myös lähes täysin pahoinvoinnittomia päiviä oli joukossa. Aloin havainnoida muutoksia vartalossani. Painohan tässä vaiheessa oli pari kiloa laskenut raskautta edeltävästä painosta, mutta siitä huolimatta vartalo tuntuu jotenkin turvonneelta ja löysältä. Rinnat, etenkin nännit ovat muuttuneet paljon. Vatsa ei vielä ole varsinaisesti kasvanut, mutta tuntuu erilaiselta.

Alan odotella niskapoimu-ultraa ja kehitellä kauhu-kuvia googlettamalla keskusteluja. Tällä kertaa en jotenkin jaksa ahdistua niistä niin paljoa kun aiemmassa raskaudessa. Olen kuitenkin henkisesti varautunut siihen, että seula "hälyyttää" ja mietin että kyllä sinne istukkanäytteeseen sitten täytyy mennä..

Näistä haaveilin..:)

Raskausviikko 9

Raskausviikolla 9 pahoinvointi alkoi helpottaa (tai niin silloin luulin :)). Tästähän syntyi pieni paniikinpoikanen ja kuvittelin taas, että nyt se keskenmeno iskee.. Onneksi olin varannut tälle viikolla taas ultra-ajan Artesta.

Ultrassa näkyi kuin näkyikin hamsterinpoikasen näköinen pötkylä, joka heilutteli vimmatusti käsiään ja jalkojaan. Sydän sykki ja alkio oli kasvanut niin hyvin, että laskettu aika aikaistui parilla päivällä. Tästä innostuneena kerroin asiasta myös esimiehelleni. Meillä on läheiset välit ja hän tietää aiemmasta keskenmenostani ym., että olisin ehkä voinut jo aiemminkin kertoa.

Raskausviikot 6-8

Viikolla 6 raskaus alkoi konkretisoitua, kun kävin ultrassa. Edellinen alkio oli sammunut juuri tässä vaiheessa ja tuntui nyt mahtavalta nähdä sydämen syke kohdussa. Tosin en uskaltanut luottaa siihen, että alkio edelleenkään selviäisi. Olin kuitenkin päässyt nyt pidemmälle kuin koskaan.
Tässä vaiheessa oireet olivat lähinnä vatsakipuja ja pientä heikotuksen tunnetta. Siivoilin kovasti ja rasitin itseäni ehkä liikaakin.

Viikot 7-8 olivat pahoinvoivaa aikaa. Enimmäkseen pahoinvointi oli tässä vaiheessa jatkuvaa kuvottavaa tunnetta ja yökkäilyä. Makea ällötti: En syönyt joulunakaan yhtä ainutta suklaakohvehtia ja paino putosikin pari kiloa. Kahvia en myöskään pystynyt juomaan. Ruokailuvälit piti pitää lyhyinä ja ateriakoot pieninä. Pahoinvointini oli siinä mielessä poikkeavaa, että se voimistui iltaa kohden. Pääsääntöisesti olo oli aamuisin ihan suhteellisen hyvä ja päivätkin vielä menettelivät, mutta iltaa kohden pahoinvointi voimistui tehden nukkumaan menon välillä haasteelliseksi.. Pahoinvointi kuitenkin helpotti henkistä epäuskoa raskaudesta, eikä siis ollut pelkästään huono asia.