Viikolla 6 raskaus alkoi konkretisoitua, kun kävin ultrassa. Edellinen alkio oli sammunut juuri tässä vaiheessa ja tuntui nyt mahtavalta nähdä sydämen syke kohdussa. Tosin en uskaltanut luottaa siihen, että alkio edelleenkään selviäisi. Olin kuitenkin päässyt nyt pidemmälle kuin koskaan.
Tässä vaiheessa oireet olivat lähinnä vatsakipuja ja pientä heikotuksen tunnetta. Siivoilin kovasti ja rasitin itseäni ehkä liikaakin.
Viikot 7-8 olivat pahoinvoivaa aikaa. Enimmäkseen pahoinvointi oli tässä vaiheessa jatkuvaa kuvottavaa tunnetta ja yökkäilyä. Makea ällötti: En syönyt joulunakaan yhtä ainutta suklaakohvehtia ja paino putosikin pari kiloa. Kahvia en myöskään pystynyt juomaan. Ruokailuvälit piti pitää lyhyinä ja ateriakoot pieninä. Pahoinvointini oli siinä mielessä poikkeavaa, että se voimistui iltaa kohden. Pääsääntöisesti olo oli aamuisin ihan suhteellisen hyvä ja päivätkin vielä menettelivät, mutta iltaa kohden pahoinvointi voimistui tehden nukkumaan menon välillä haasteelliseksi.. Pahoinvointi kuitenkin helpotti henkistä epäuskoa raskaudesta, eikä siis ollut pelkästään huono asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti