Raskausviikot 13-18

Pahoinvointini jatkui viikkoon 18 asti ja olo oli muutenkin kuin ensimmäisellä kolmanneksella. Pahoinvointi tosin muutti hieman muotoaan muuttuen pidempiaikaisesta kuvotuksesta pikemminkin pulauttelun iltaisin. Oksennus tuli jopa helpommin kuin alussa, mutta olo helpottui aina heti sen jälkeen, eikä pahoinvoinnin tunteessa tarvinnut kärvistellä.

Viikolla 15 oli neuvolääkäri, jossa kaikki oli hyvin ja pääsin taas pikaisesti kurkkaamaan vauvaa ultrassa. Doppler myös tuli hankittua, kun varmoja liikkeitä en tuntenut. Sydänääniä tulikin kuunneltua lähes joka ilta kotosalla.

Ehkä jännintä tällä ajanjaksolla oli raskaudesta kertominen. Uutinen tuli varmasti monelle hiukan yllätyksenä, kun meillä on jo molemmilla tätä ikää ja toisaalta olemme olleet jo 13 vuotta naimisissa niin joitakin mahdollisesti ihmetytti, että miksi vasta nyt. Uteluja ei ihan hirveästi asiaan liittyen tullut, lähinnä kysyttiin oliko vauva pitkään odotettu ja toivottu ja juuri sitähän se oli. Töissä ahdistusta herätti lähinnä tuleva äitiyslomani ja hetken tunsin itseni jopa vähän korvaamattomaksi, mutta tilanne sitten tasaantui :)

Raskausviikko 12

Vihdoin koitti maaginen 12 raskausviikko ja NT-ultra. Viime raskaudessa aloin vuotaa verta juurikin 12+0 eli sikälikin taas oli huolen aihetta. Vointi oli taas huonompi kuin kahtena edellisenä viikkona pahoinvoinnin suhteen. Pahoinvointi palasi tosin hieman erilaisen kuin alkuraskaudessa. Nyt se oli enemmän sellaista närästyksen tuntuista ja johti myös pulautteluun iltaisin hampaiden pesun aikaan.

Ultrassa todettiin taas kerran kaiken olevan hyvin ja laskettu aika taas aikaistui hieman aiemmasta eli vauva oli hyvin kasvanut. Niskaturvotus oli normaali ja riskit jäivät ikääni nähden paljon pienemmiksi, kuin olisi olettanut. Vauva näytti päällisin puolin muutenkin hyvältä.

Oman mausteensa ultraan toi vauvan yhteistyökyvyttömyys. Ensimmäisillä ruudulle piirtyvillä kuvilla nähtiin hyvin vilkkaasti touhuileva sikiö, mutta sitten hän löysi hyvän asennon ja nukahti, eikä enää liikkunut kätilön toivomalla tavalla. Yritin sitten herätellä vauvaa lantiotani ravistelemalla ja kätilökin heilutteli vatsaani ultra-anturin kanssa, jolloin vauva lopulta kääntyi sen verran, että niskaturvotuksen mittaus onnistui..

Ultran jälkeen aloin pikkuhiljaa kertoa asiasta ihmisille työpaikalla ja muutenkin. Itsekin uskalsin vähitellen alkaa luottamaan raskauden jatkumiseen ja siihen, että meille taitaa olla oikeasti vauva tulossa.

Raskausviikot 10-11

Nämä viikot olivat vähän paremman voinnin aikaa. Toki yökötystä oli jonkin verran, mutta myös lähes täysin pahoinvoinnittomia päiviä oli joukossa. Aloin havainnoida muutoksia vartalossani. Painohan tässä vaiheessa oli pari kiloa laskenut raskautta edeltävästä painosta, mutta siitä huolimatta vartalo tuntuu jotenkin turvonneelta ja löysältä. Rinnat, etenkin nännit ovat muuttuneet paljon. Vatsa ei vielä ole varsinaisesti kasvanut, mutta tuntuu erilaiselta.

Alan odotella niskapoimu-ultraa ja kehitellä kauhu-kuvia googlettamalla keskusteluja. Tällä kertaa en jotenkin jaksa ahdistua niistä niin paljoa kun aiemmassa raskaudessa. Olen kuitenkin henkisesti varautunut siihen, että seula "hälyyttää" ja mietin että kyllä sinne istukkanäytteeseen sitten täytyy mennä..

Näistä haaveilin..:)

Raskausviikko 9

Raskausviikolla 9 pahoinvointi alkoi helpottaa (tai niin silloin luulin :)). Tästähän syntyi pieni paniikinpoikanen ja kuvittelin taas, että nyt se keskenmeno iskee.. Onneksi olin varannut tälle viikolla taas ultra-ajan Artesta.

Ultrassa näkyi kuin näkyikin hamsterinpoikasen näköinen pötkylä, joka heilutteli vimmatusti käsiään ja jalkojaan. Sydän sykki ja alkio oli kasvanut niin hyvin, että laskettu aika aikaistui parilla päivällä. Tästä innostuneena kerroin asiasta myös esimiehelleni. Meillä on läheiset välit ja hän tietää aiemmasta keskenmenostani ym., että olisin ehkä voinut jo aiemminkin kertoa.

Raskausviikot 6-8

Viikolla 6 raskaus alkoi konkretisoitua, kun kävin ultrassa. Edellinen alkio oli sammunut juuri tässä vaiheessa ja tuntui nyt mahtavalta nähdä sydämen syke kohdussa. Tosin en uskaltanut luottaa siihen, että alkio edelleenkään selviäisi. Olin kuitenkin päässyt nyt pidemmälle kuin koskaan.
Tässä vaiheessa oireet olivat lähinnä vatsakipuja ja pientä heikotuksen tunnetta. Siivoilin kovasti ja rasitin itseäni ehkä liikaakin.

Viikot 7-8 olivat pahoinvoivaa aikaa. Enimmäkseen pahoinvointi oli tässä vaiheessa jatkuvaa kuvottavaa tunnetta ja yökkäilyä. Makea ällötti: En syönyt joulunakaan yhtä ainutta suklaakohvehtia ja paino putosikin pari kiloa. Kahvia en myöskään pystynyt juomaan. Ruokailuvälit piti pitää lyhyinä ja ateriakoot pieninä. Pahoinvointini oli siinä mielessä poikkeavaa, että se voimistui iltaa kohden. Pääsääntöisesti olo oli aamuisin ihan suhteellisen hyvä ja päivätkin vielä menettelivät, mutta iltaa kohden pahoinvointi voimistui tehden nukkumaan menon välillä haasteelliseksi.. Pahoinvointi kuitenkin helpotti henkistä epäuskoa raskaudesta, eikä siis ollut pelkästään huono asia.

Raskausviikot 4-5

Näillä viikoilla sain tietää olevani raskaana. Minulla oli syyskuussa keskenmeno, eikä kierto ollut vielä ehtinyt asettua uomiinsa. Myöskin se fakta, että ensimmäisen raskauden alulle saaminen kesti meiltä viisi vuotta, aiheutti epäuskoa. En pitänyt sitä mitenkään mahdollisena, että olisin taas raskaana.

Ensimmäisinä oireina oli lähinnä kuukautiskivun omaista vatsakipua, johon söin särkylääkkeitä ja ihmettelin, että eikö ne jo ala. Kun tätä oli jatkunut viikon ja alkoi tulla jo pientä pahoinvointiakin, tajusin tehdä ensimmäisen positiivisen testin. Yhteensä niitä tuli tehtyä 4 kpl..

Vähitellen pahoinvoinnin voimistuessa ja rintojen kipeytyessä alkoi tilanne selkiytyä. Päällimmäisenä tunteena oli suuri huojennus siitä, että raskautuminen onnistui taas. Ajattelin jopa, että ei haittaa, vaikka tulisi taas keskenmenokin, koska todennäköisesti onnistun tarvittaessa vielä kolmannenkin kerran tulemaan raskaaksi. Suurin pelko ensimmäisen keskenmenneen raskauden jälkeen kun oli se, etten tule enää koskaan uudestaan raskaaksi. Mieskin oli sen verran epäuskoinen, että piti oikein ostaa viikkonäyttötesti, jossa lukee selvää suomen kieltä :)

Raskausblogiko ?

Ehkäpä alkaisi tännekin taas hiljaiselon jälkeen juttua pukata. Alkaa nimittäin tuntua, että olisi taas jotain sanottavaa :) Olen nimittäin raskaana, viikkoja arviolta 11. Mietin, että olisi kiva kirjoittaa päiväkirjanomaisesti raskaudesta tänne ihan alusta alkaen ja myöhemmin sivuta myös vauva-aiheita. Toki suht alussahan tässä vielä ollaan ja aiempi keskenmenokin vielä mielessä, joten älkää kertoko vielä kenellekään :)